Pohjoisen metsästysreissu ei kelin puolesta sujunut aivan suunnitelmien mukaan, joten ajeltiin pari päivää aikaisessa takaisin ja lähdettiin Piiskun kanssa suoraan korkean paikan leiriltä peltokokeisiin. Peltohakua ei edelleenkään alla yhtä koetta enempää tälle kaudelle, mutta koira kunnossa niin lintujen käsittelyn kuin fyysisyyden osalta, joten hitto miksei!?
Kokeet pidettiin Soinissa, meille erityisessä paikassa. Piisku voitti samoissa maastoissa kskkh ry:n nuorten mestaruuden syksyllä 2022 alle vuosikkaana. Tämän mittelön muistot mielessä kurvattiin sunnuntaiaamuna saluunan pihalle ja hoidettiin ilmoittautumiset pois alta. Mulla oli omakin tussari matkassa ja luvatkin tuli ilmoittautumisen yhteydessä esiteltyä, mutta päätin kuitenkin tällä kertaa panostaa koiran ohjaamiseen kun ampujakin vaikutti olevan osaamisalueellaan.
Piisku arvottiin ryhmän ensimmäiseksi, eli päästiin avaamaan pelto aamupäivällä. Hetki vauhdikasta hakua sängellä ja pari pistoa metsän puolella, kunnes tärppäsi ja liivi pysähtyi pellon kulmalla. Ilmoitin ja samalla Piisku tarkensi parin askeleen verran. Siitä lähemmäs koiraa ja avanssilupa koiralle. Vaiheittainen eteneminen ja lopussa röyhkeä nosto suoraan lintuun sillä seurauksella, että fasaanikukko nousi siivilleen. Ampumalinjaa ei ollut tarjolla, joten laukaus ilmaan ja koira rauhassa paikallaan.
Toiseen erään lähdettiin tuomarin saatesanoilla, että haun olisi syytä tiivistyä ”tai muuten”… Eli koitettiin hieman hillitä valtavalla vauhdilla laukkovaa koiraa, että alue tulisi säännöllisemmin katetuksi. Ihan erän alkuun ei siinä onnistuttu, mutta jatkossa parani. Erän loppupuolella kiinteä seisonta pusikon laitaan ja toimintalupa päälle. Ampuja asemoitui hyvin, mutta rajun noston jälkeen fasaani silti säästi nahkansa ja poistui turvalliseen suuntaan. Piisku katseli paikaltaan linnun lentoa.
Kolmas erä alkoi miltei heti toisen perään muiden koirien tehtyä omat riistatyönsä pikaisesti. Haettiin alkuun sänkipeltoa ja vähän ojanlaitoja, kunnes siirryttiin saman pusikon laitaan kuin edellisessä erässä, mutta vastapuolelle. Piisku sai vainun ja samalla kun seisonta lukittui, tuomari ja opas havaitsivat lehtokurpan karkkoavan pusikosta. Tämä meni minulta ohi, mutta koira seisoi edelleen ja pari askeleen tarkennuksen jälkeen seisoi entistä kiinteämmin. Toimintalupa päällä, koira ison vesiojan toisella puolella ja lähdin katselemaan ylityspaikkaa. Sellainen onneksi löytyi suhteellisen läheltä ja pääsin paremmista asemista antamaan koiralle lupaa nostaa. Jälleen vaiheittainen ja varsin lyhyt raju eteneminen suoraan lintuun ja fasaani siivitti suoraan ampujan sektoriin, josta se pudotettiin. Lintu putosi pellolle ja koiran kanssa oltiin ojan väärällä puolella pusikossa. Tuomari kehotti laittamaan koiran noutamaan, joten tein työtä käskettyä. Piisku ui hetkessä ojan yli samalla kun itse palasin ylityspaikalle ja kiipesin syvästä ojasta ylös. Päästessäni pellolle Piisku oli jo linnulla ja parilla pyynnöllä tarttui huonosti ja toi jotenkin linnun eteeni pudottaen sen. Nouto meni pieleen, mutta päästiin vielä jatkamaan hakua, kun muilla koirilla oli jo valmista. Haettiinkin sitten sekä jo haettua peltoa, että ihan tuoretta maastoa kohti parkkipaikkaa ja Piiskun haku hieman suppeni noista alun hakueristä. Riistapeltoa haettiin hieman myötätuuleen, mutta siitä ei nyt löytynyt pikkulintuja kummempaa. Piisku haki isomman ojan vartta paalien kohdalla, kun se pysähtyi ja jostain lähistöltä lennähti fasaani pellolle sukeltaen lähes välittömästi takaisin ojaan. Piisku oli paikoillaan, joten pyysin luo ja laitoin uudelleen etsimään lintua vesipohjaisesta ojasta. Ei aikaakaan kun oli häntä suorana. Tuomarilta välittömästi lupa ja siirryin antamaan nostolupaa. Piisku rynnisti vesi roiskuen ojan pohjalle, fasaani edellä räpistellen. Fasaani pääsi vaivoin pajukosta eroon ja ojasta ylös, Piisku syöksyi vielä ojan penkalla ilmaan linnun perässä, pysähtyen sitten katsomaan linnun perään. Tuomari oli ampujaa ennen tilannetta ohjeistanut pudottamaan jos paikka tulisi, mutta tässä meni ajatukset sekaisin ja lopulta laukausta ei koskaan kuulunut, joten riistatyö jäi piippuun haulien seuraksi.
Itellä meni fiilikset päivän ollessa täynnä ja olin jo vähällä nostaa hatun, kun arvelin ettei edellisen kokeen AVO2 73p tänään parane. Kritiikki kuitenkin antoi uutta ajattelemisen aihetta ja koiran virhesarakkeen ollessa tyhjä, se oli huonollakin noutosuorituksella yltänyt AVO1 tulokseen! Pistemäärä oli lopulta 81 ja Piisku selvitti tiensä konjakkiluokkaan. Ollaan aikalailla uuden äärellä ja nyt annetaan tämän kauden soljua metsästyksen ja tietysti juoksujen odotuksen merkeissä eteenpäin. Tulevalla kaudella aletaan katsomaan mitä metkuja pitää harjoitella seuraavia kaer-koe startteja varten, ne kun käydään taas hieman kireämmin säännöin voittajaluokassa.
Huikea fiilis ja olen todella tyytyväinen, että viimein sai Piiskun kyvyistä muillekin jotain todisteita, kun itse sen touhuja pääsee seuraamaan aina halutessaan. Ei muuta kun uusia haasteita kohti!