Luna (2012-2023) oli meidän ensimmäinen seisoja ja alla olevassa vasemmassa kuvassa ollaan vahvasti Lunan mukavuusalueella tuplariekkojen kanssa. Toisessa kuvassa Lunan jalompaakin jalommat piirteet. Luna muutti meille Heidin aloitteesta, mutta rotu oli Jannen käsialaa aika pitkälle. Sattui vieläpä niin, että Janne oli Norjassa perhokalastuksen MM-kilpailuissa ja siellä puhelimeen kilahti kuva Lunasta saatesanoilla, että tämä tulee meille ”kokeiluun”. Kaverit nauroi välittömästi, että se on teidän koira. Luna oli tullut Suomeen Kreikasta, kreikankielisen passinsa kanssa noin puolitoistavuotiaana. Luna sitten alkoi kotona heti näyttää kuinka seisojat toimii ja tökötti milloin mitäkin siivekästä. Ajatus jalostui ääntä nopeammin metsästykseen ja pian lähdettiin täysin ummikkoina ohjaamaan koiraa milloin missäkin. Luna näytti meille mitä seisojan kanssa tehdään ja löi kaikki odotukset mitä rescue-koiralta yleensä sopii odottaa. Ensimmäinen riekkojahti Lunan kanssa paloi mieleen niin vahvasti, että se käytännössä vei täysin mukanaan, ei vähiten maisemien takia. Luna ehti kulkea aika monta reissua pohjoisen tuntureilla ja kyllä sen kanssa paikallistakin kanalintukantaa säädeltiin.
Eräaamun Britta ”Britta” (2017-2022) oli meidän kolmas seisoja ja Britan kanssa ehdittiin jahtiin kerran jos toisenkin. Tulinen luonne, josta kehkeytyi vajaassa neljässä vuodessa todella taitava metsästyskoira. Britan kanssa pystyi metsästämään riekkoja puuttomalla, pyitä sankassa metsässä, jäniksiä seisonnasta tai vaikka fasaaneja isolla pellolla. Rehellinen kaiken riistan koira, josta toki hyödynnettiin vain osaa Britan osaamisesta. Britan kanssa avasin oman KAER-koe urani Lapualla Junkkari-tapahtumassa. Britta taisi ehtiä hakea vajaan minuutin kun oli fasaanikukko seisonnalla. Tuo kuivui kokoon Britan hypättyä ilman lupaa samaan ojaan fasaanin kanssa ja lopullisesti tuloshaaveet haudattiin kun Britta otti todella kaukaa riistapellosta ison peltopyyparven seisontaan ja pyillä petti hermot. Tuomarin kanssa käteltiin sillä aikaa kun Britta lapatti pyiden perässä ympäri pitäjää. Noh, ei nyt ehkä ihan niin isosti, mutta kai siinä sata metriä pitkäksi meni pysähtyminen. Britan kanssa tuli opittua lajista hurjasti lisää. Britta jouduttiin hyvästelemään onnettomuuden seurauksena alle viisivuotiaana ja se oli kyllä niin karvas takaisku koko perheelle, että vain koiranomistaja voi sen tietää. Vasemmassa kuvassa Britta pohjoisessa riekonpyynnin lomassa sohvalla istumassa juuri kuten sillä usein oli tapana istua, oma pupulelu vieressä. Oikealla tositoimissa noutamassa riekkoa.
Ringo vom Holtvogt ”Rico” (2014-2024) muutti meille pentuna Saksasta alkuvuodesta 2015. Ricon kanssa on menty Suomea päästä päähän siitä lähtien ja kilometrejä on takana kunnioitettava määrä niin autolla, lentokoneella, veneellä, moottorikelkalla kuin kävellenkin. Rico oli parhaimmillaan todella taitava lintujen käsittelijä ja sen haku oli luontaisesti todella tehokasta ja kestävää. Ei mikään huippu passikoira, koska omasi vinkumisen jalon taidon. Vanhemmiten osasi jo jotenkin käyttäytyä passissa kunhan sai itse valita passipaikkansa. Yleensä se oli seudun korkeimman kiven tai puunjuurakon päällä, josta oli hyvä tähystellä. Eipä tunnu linnutkaan arastelevan koiraa vaikka se näkösällä seisookin, kun malttoi kuitenkin pysyä liikkumatta. Rico oli kuitenkin pohjimmiltaan hakeva koira ja kun sen päästi puuttomalla töihin, voi olla varma ettei lintuja jäänyt löytymättä. Usein oli ilo seurata sen hakua, kun alkoi itsellä jo jalka painaa iltapäivällä pitkän marssin jälkeen. Siinä mietti katsellessaan viereisen vaaran kuvetta, että tuolla niitä riekkoja voisi olla, niin Rico aivankuin ajatukset lukien luovi jo samalla suunnalla vastakkaista rinnettä reilun puolen kilometrin päässä. Ei pystynyt liikkumaan sisätiloissa ilman, että oli tyyny suussa. Tämä varmaan jonkin verran peilaa Ricon noutotaipumuksiin, joita emme alussa osanneet hyödyntää. Tapasimme tehdä harjoituksista liian helppoja, mutta kun älysimme vihdoin muuttaa niitä vaativammiksi, alkoi tapahtua. Ricon pystyi laittaa noutamaan vain oletettua haavakkoakin ja yleensä se oli hetken kuluttua kädessä.
